Mosku tuli taloon.

Eilen meille tuli koira. Mosku, 9kk ikäinen norjanharmaan- ja pystykorvan sekoitus uros.

Mies oli pitkään puhunut metsästyskaverin hankkimisesta, ja pian löytyi sopiva ehdokas ihan läheltä porukoiden kotia. Sitä käytiin pari kertaa katsomassa ja eilen sitten poika tuli meille. Hyvinhän tuo näytti asettuvan taloksi. Ilta meni hienosti, käytiin lenkillä että itsekin näin miten koira käyttäytyy hihnassa. Veti aluksi, mutta loppulenkkiä kohden hiljensi. Eiköhän se siitä asetu kun tottuu.

Leevi on ihan innoissaan koirasta. :) Halii ja kutsuu koiraa leikkeihin. Vähän väliä kuuluu lastenhuoneesta "Mokku tule! Tule Mokku!" ja kun minä kysyn koiralta "missä Moskun oma paikka?", niin Leevi jo osoittaa koiran patjaa ja sanoo "tuolla.". Mukavaa että Leevillä on mahdollista olla koiran (ja muidenkin eläinten) kanssa tekemisissä pienenä. Itse olen todella onnellinen koska minulla oli myös pienenä eläimiä ympärillä.

Oli muuten kiva lähteä klo. 06.05 rankkaan lumisateeseen lenkille. Kylmäkin oli. Noh, itse lupasin illalla Miehelle että minä voin käyttää Moskun ulkona aamulla, kun pitää muutenkin herätä aikaisin.

Oli ihan oikeesti kiva huomata ettei koira ollut tehnyt mitään piruutta/jätöksiä yöllä. Hyvä poika!

Koulupäivä on vasta alussa. Kaverini naapurista lupasi käyttää koiran lenkillä koska hänellä alkaa vasta 12 koulu, itse olen istunut täällä jo ennen kahdeksaa. Saa nähdä onko Mosku tehnyt tuhoja kotona, toivottavasti ei. En kyllä usko. Kiltti poika se on. :)

[Lisätty 10.46]
Kaveri laittoi viestiä. Oli ulkoiluttamassa Moskua, ja sisällä oli ollut pieni, ruskea ja haiseva yllätys. Nice.
Onneksi Kaveri lupautui siivoamaan sen lenkin jälkeen. :)

Good morning.

Olipa mukavaa herätä naperon huutoon ja tönimiseen. "Äiti he'ää! He'äää!" ja armoton heiluttaminen. Mikä siinä on ettei äiti saa nukkua pitkään lauantaisin?  Mutta ei hätiä mitiä, kone auki (tässä välissä tekisin teetä mutta maito on loppu. yh..) ja Pikkukakkonen pyörimään televisiosta.

Miestä ei näy missään, kai se on metälle lähtenyt jo aamuyöstä naapurin kanssa, jotain sellaista kuuluivat eilen suunnittelevan. Mua alkoi ärsyttää koko ukko niin paljon eilen. Tälläinen perus parisuhdeärsytyksen aihe; Herra pääsi 12 aikaan töistä ja pyytelin että vähän siivoilee ym, vaan paskat, mitään ollu tehty. Arvasin, joten en pahasti edes pettynyt. :( ..Tai no, ketä minä huijaan. Tottakai se v*tuttaa. Oishan se kiva että toinenki vähän tekisi jotain siisteyden eteen. Montakohan kertaa minä olen yksin puunannut koko kämpän ku tulee vieraita tms.. monta. Nyt pitäisi yksin alkaa siivota kun äitee ja mummi tulee tänään kahville. Ois kiva ku on paikat kunnossa.

Pikkusiskokin tuli eilen naapuripaikkakunnalta käymään, mukavaa. <3 Meinaa tulla jo ikävä kun näkee sitä niin harvoin. :) Leevi innoissaan puuhaa tädin kanssa. ^^ Hyvä että tulevat niin hyvin toimeen, eikä poikakaan vierasta tätiään. :)

Eilen oli aika mukavaa. Mari kävi kylässä poikansa kanssa. Pitkästä aikaa meilläkin kävi pikkuvieraita. Leevi hieman vierasti mutta loppuajasta ei enää. Ihmettelin että mistähän sekin johtui..? Kun hoitotäti ehti jo hoidon jälkeen kehua ettei napero vierasta ketään vieraita siellä, ei aikuisia eikä lapsia. Mutta kai se on jännä kun kotiin tulee pieniä vieraita pitkän tauon jälkeen.

Mari toi muuten ihanaa porkkanakakkua, se oli tosi namnam. :P

Olimme viime viikonloppuna mökillä ja käytiin poimimassa puolukkaa muutama poimurillinen. Poika tuli reippaasti mukana, kuten kuvasta näkyy. ^^ Mukavaa että lapsi viihtyy metsässä mukana, vaikkei kukaan sen kanssa silleen touhunnut vaan kerättiin vaan marjoja. Kovasti Leevi kyseli ja osoitteli, kiipeili ja söi marjoja. Huusi se "Karhu!" pari kertaa, luojan kiitos ei oikeasti sellaista köllötellyt missään. Ois voinu tulla jännäkakka. o.o

Ensi kesänä pysyy poimuri hyvin Pojankin kädessä ja päästään ehkä marjoille hieman pidemmäksi aikaa. :)

Tänään Poika menee Äitini kanssa mökille. Saan oman päivän! <3 Se menee varmaan siivoamiseen, mutta minkäs teet. Saan siivota ainakin kunnolla. :)

Touhu(ton)torstai.

En sitten millään malttanut pysyä pois Blogistaniasta. En tajua miksi. Onko mun oikeesti pakko kirjoittaa omasta yksityiselämästäni kaiken kansan nähtäville? Kai se on. Tuntuu vaan niin helpottavalta tietää että joku muukin on mun menossa mukana, niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Tai miten sen nyt ottaa kun se joku ei asioiden eteen mitään tee.. Mutta tiedänpähän ainakin että muutkin tietää missä mennään. :D

Pitäisköhän mun tähän alkuun sepustaa jotain juttua itsestäni..? Heh, hassua miettiä ja kirjoittaa tätä "kuuluisaa ensimmäistä bloggausta" kun sen on tehnyt jo monesti. Tuntuu yhtä tyhmältä kuin mennä äidin eteen ja alkaa kertomaan että kukas mä oikein oon.

No mutta jotain muistinvirkistystä sentään..

Eli, olen sellainen nuori naisenalku täältä susirajalta Kainuusta. Ikää tulee ensi kuussa 21, mutta älkää antako sen häiritä. Ei nuori ikä tarkoita etteikö voisi olla kokemuksia ja viisautta. ;)

Parisuhteessa tullut pyörittyä (olipas hassusti sanottu o.o) yli 6vuotta ja kihlatkin on vaihdettu. Asiasta mentiin toiseen ja nyt minun ja miehen lisäksi talossa porhaltaa kohta 2v pojannappula.

Kaikennäköistä on tapahtunut tässä, sanotaan viimeisen 10vuoden sisällä mutta tällä hetkellä tilanne on aikalailla tasoittunut arkiseen elämään. Mies käy töissä, poika päivähoidossa ja itse aloitin tuossa elokuussa opiskelut. Miusta tulloo ehkä merkonomi! (Tuo ehkä oli pakko lisätä koska ei sitä ikinä tiedä mitä elämä tuo tullessaan/vie mennessään, mut kyllä mä nyt ihan oikeesti meinaan suorittaa tän tutkinnon..)

Mutta nyt mä taidan lopettaa tämän bloggailun ja mennä savukkeen ja wc:n kautta Miehen viereen pötkötteleen. Aamulla 0800 kouluun ja hygieniapassi-kurssia neljään saakka. So help me god!

Over and out. peace.